Joillekin isänpäivä merkitsee sitä, että ollaan isän kanssa ja huomioidaan isää tavallistakin enemmän. Kuitenkin joillain oma isä istuu pilven reunalla tai vanhempien eron takia ei edes näe tai käy katsomassa isäänsä. Oma tarinani on vaihtoehdoista jälkimmäisin. Isänpäivää edeltävänä iltana, lauantaina, en edes pystynyt kuvittelemaan, että seuraava päivä olisi isää varten. Sinä iltana se ei tuntunut kovin hyvältä, kun tiesin etten omaa isääni halua nähdä isänpäivänä, koska en vain enää samalla tavalla koe häntä omaksi isäkseni, hän on vain, ulkopuolinen...
Näen häntä silloin tällöin, kun haen vaikka pikkuveljeni, kun tämä tulee isän luota kotiin. Enkä väitä vastaan kun minulle sanotaan, että kaipaan häntä. Kai sitä jokainen kaipaisi, jos oma isä asuu muualla tai katselee sinua tähtitaivaan pimeydestä kun nukut, niinkuin hän rakasti tehdä kun olit pieni. Katsella pienen lapsen herkkää unta.
Asiat maailmassa muuttuvat, eikä mikään ole ikuista ja pysyvää. Omistin oman isänpäivän viettoni muihin lähisukulaisiin ja poikaystäväni sukulaisiin sekä parilla hautausmaalla kävellen. Mietin suurimman osan päivästä vain itsekseni menneitä ja omaa isää, millaista elämä oli silloin kun vielä asuimme saman katon alla tai vielä kun kävin katsomassa häntä säännöllisesti.
Aiheeseen samaistuvia ihmisiä ? Kokemuksia ? Millainen oli oma isänpäivän viettosi ?
Isänpäivät ovat aina yhtä kamalia... En ole koskaan saanut nähdä/ tuntea isääni, en edes kuulla nimeä, en tiedä hänestä mitään, en tiedä onko hän elossa, tietääkö minusta ja jos niin mitä ajattelee, miksi isä ei ole elämässäni, kysymyksiä on paljon, mutta en ole saanut vastausta yli seitsemääntoista vuoteen. Jos minulla olisi isä pitäisin hänestä kynsin hampain kiinni ja pitäisin huolen, että en eläisi enää päivääkään ilman isää. Koulussa minua kiusattiin isättömyyteni takia ja naureskeltiin kun en osannut sanoa edes hänen nimeään. sulla sentään on isä vielä elossa joten yritä korjata asiat hänen kanssaan, et tiedäkään kuinka korvaamatonta se voi olla... :) kiitos jos jaksoit lukea pienen tarinan elämästäni!
VastaaPoistaHöh, tuo se jos jokin on myös niin kamalaa, jollei omaa isäänsä koskaan saa tuntea.. Eritysesti tästä aiheesta kun ihan suoraan sanottuna, saa paskaa niskaan tai kiusataan, tulee miettineeksi, että millä tavalla se on oma vika tai mitä kiusaajilla liikkuu päässään !
PoistaIsäni kanssa tosiaan, en ole kauheasti tekemisissä, koska hänellä on uusi perhe, enkä vain pidä heistä.. Tuntui pahalta lukea kommenttisi, koska ymmärrän tuskasi ja koettelemuksesi. Mietin pitkään mitä vastaan ja loppujen lopuksi tuntuu, että vastaukseni on aika sekainen kasa pölinää :D.
Tukea ja jaksamista haluan toivottaa, sitä tunnut tarvitsevan ❤.