Ohikiitävä hetki

Poni- osuus

Ravasin monia kertoja fysioterapeutilla, polvi teipattiin ja keksittiin erilaisia syitä miksi polvi on kipeä. Polvea ei suostuttu kuvaamaan, enkä ymmärrä miksi, koska se olisi ollut täysin aiheellista. Eikä kärsiä noin yhdeksää kuukautta rikkinäisen, kipuilevan polven kanssa. Polvessa ilmeni turvotusta silloin tällöin, kipuja ja alussa polvi oli aivan sininen. Kiitos sen täysituhoponin. Äitini sanoi, että jos minulla olisi joskus ollut oma shetlanninponi, tuskin olisin enää edes hengissä. Milloin olin pellossa takamuksellani tai ojassa kärryjen kanssa tai muuten vain pukkilaukassa tai jompi kumpi ponin jalkapari todella usein ilmassa, jos poni tahtoi eri suuntaan kuin minä. Sain myös muutamia kertoja kipakan potkun reiteen tai johonkin muualle kun poni ei mukaani tahtonut tulla kesken ruokailunsa.

Viimeinen tapaus näin meidän kesken tapahtui siis viime helmikuussa. Serkun kanssa laitettiin poninsa perään pulkka ja kun lähdettiin liikkeelle, jarruista ei enää ollut toivoakaan. Pulkka vain jäi matkalle ja roikuin liinassa kiinni jääneenä ponin perässä pitkän matkaa, milloin sänkipeltoa, jäätä tai jäätynyttä kynnöspeltoa. Kun poni pysähtyi, pysyin hädin tuskin pystyssä ja juuri ja juuri sain ponin pidettyä siinä mihin pysähtyi.

Serkkuni tuolloin teippasi polveni ja se oli aivan sininen.

Kun polven tutkinta aloitettiin ravasin kaikki mahdolliset läpi, eli laboratorio- testejä, röntgenkuva, magneettikuva ja sitten todettiin, että leikkaus on miltei välttämätön. Oikean polven sisempi kierukka oli revennyt...

Kävin 5.11 polvileikkauksen jälkitarkastuksessa ja lääkäri sanoi, että polvi on jo oikein hyvä ja saan jatkaa liikkumista ihan normaalisti, mutta polvi voi vielä pari kolme viikkoa tuntua erilaiselta.

Leikkauksesta on noin kolme ja puoli viikkoa, miltei neljä viikkoa. "Tapaturmastani" on noin yhdeksän kuukautta ja niinkin kauan pärjäsin polveni kanssa, kunnes se teki viimeisen iskunsa ja jäi lukkoon. Fysioterapeutti antoi jumppaa ja ohjeita, jolla polvi voisi tulla paremmaksi. Turha toivo. Polven jäädessä lukkoon soitettiin aikaa lääkäriin ja polvi aukesi jonkun ajan päästä, mutta kivuton se ei todellakaan ollut.

Jos jokin on sattunut leikkaukseen mennessä tai sen aikana niin ei mikään muu kuin anestesia puudutus, eli laajan alueen puudutus, suoraan selästä piikitettynä. Valehtelematta kirosin lääkäreille kun puudutus laitettiin.

Tekoturkistakki Kappahl - Huivi Cubus - Housut Cubus - Kengät DinSko

Leikkauksen jälkeen sitten eilen sain vielä kuulla, että repeymä olikin ollut veilä pahempi ja selvinnyt vasta leikattaessa, mitä magneettikuva oli antanut ymmärtää. Revennyt kappale oli hennosti kiinni vielä muutamasta kohdasta ja oli mennyt jalan luiden nivelen väliin, jonne se ei kuulunut. Siitä olivat kiinni suurimmat kivut, lukot ja ongelmat. Polvessa on edelleen yksi tunnoton kohta, josta sitten lääkäriltä kysyin ja se on täysin vaaraton, leikkauksessa hermo ottanut hieman osumaa ja toipuu kyllä. Onhan siinä nyt jo vähän enemmän tuntoa kuin vaikka vielä viikko sitten!

Muita polvileikkauspotilaita / heidän tarinoitaan täällä ? Puumerkkiä kommenttiboksiin :)